Kaikkien koirien taivaaseen muuttaneiden koiriemme muistoksi !

        

 ERÄKAVERILLE                                                       

Loisteessa nuotion räiskyvän
sinä viereeni käperryt hiljaa.
Suljet silmäsi ruskeat uskolliset,
silti tiedän sä vartioit tarkkaan
.  

Palaan mielessäin aikaan muistojen,
kuinka sain eräkaverin parhaan.
Tulit luokseni takaa Uralin
Lenan virtaavan korvissain kuulin.

" Olit pieni ja pörröturkkinen
suden katseen silmissäis näin.
Nousit syliini hiljaa vinkuen,

käymme yhdessä vaaroja päin."

Paljon vuosia siitä jo kulunut on,
aika kultaa parhaimmat muistot.
Moneen kaatoon on johtaneet haukkusi nuo

ja vieläkin jos Tapio suo.
Mutt' pian kutsu käy takaa Uralin,
suden ulvonnan Taigalta kuulet.
On aika matkamme viimeisen,
palaat esi-isiesi luo.

" Olit pieni ja pörröturkkinen
suden katseen silmissäs näin.
Nousit syliini hiljaa vinkuen,
käymme yhdessä vaaroja päin."

Nuotio hiipuu hiljalleen
pohjantähti vain valoaan suo.
Ketun huudon kuulen kaukaisen
yö tullessaan pimeyden tuo.

Nostan silmäni taivaan tähtitarhaan
sain sinusta eräkaverin parhaan.

" Nyt oot vanha ja harmaaturkkinen,
mutt' saman katseen silmissäs nään.
lepää rauhassa ystävä uskollinen,
sua kaipaamaan mä jään.
    

 

                                                        
                           

 

 

 ROOPE

Maahan ensilumen peittämään
hautasi murheissain kaivoin.
Olet iäksi mennyt luotani pois,
vain muistot parhaimmat jäljellä on.

Lumihiutaleet kasvoni kastelee,
maun suolaisen huulillain tunnen.
Suljen silmät...
vieläkin kuulla sen voin,
kuinka haukkusi raikuen vaaroissa soi.

Matka pitkä kotiin astella on,
siellä paikkasi tyhjä.

Lumi koskematon........

 

 

 

TIITUN MUISTOLLE

 

Et ole ikiunessa, et ole poissa

Olet tuhat haukkua puistikoissa.

Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti

Olet linnun kukerrus puussa.

Olet karhun karjahdus erämaassa.

Kuljet mukanamme muistojen kauniilla pyyntimailla.