KUN OLET PÄÄTTÄNYT PENNUTTAA

Olet päättänyt teettää pennut nartullasi.. Käyn seuraavassa hieman läpi omia kokemuksiani
ko. asiasta. En ota kantaa siihen millaisen yhdistelmän olet päättänyt tehdä, mutta karkeana
arviona " Älä tee pentuetta, mistä et olisi valmis ottamaan itsellesi koiraa".

Joitakin asioita tulee huomioida jo ennen astutusta. Ensinnäkin, tarkista että emällä
on rokotukset kunnossa ja jos ne uhkaa piakkoin vanhentua, niin kannattaa käydä uusimassa.
Samoin matolääkkeet täytyy antaa ja tarkistaa, että narttu on muutenkin kaikin puolin kunnossa.
Ei mielellään yli 8 vuoden vanha, eikä astutusta saa tehdä missään nimessä, ennen toista kiimaa,
mikä tulee itäsiperianlaikalla lähempänä kahta vuotta.

Jos narttu ei ole penikoinut ennen neljättä ikävuottaan kertaakaan, niin ensisynnyttäjäksi se alkaa
olla liian vanha. Synnytysvaikeudet lisääntyvät, joten tuo neljä vuotta on mielestäni ehdoton takaraja.
Vähintään kahden peräkkäisinä vuosina tapahtuneen penikoittamisen jälkeen tulee ehdottomasti pitää
välivuosi tai kaksi. Kaikenlainen hormoneilla " kikkailu" , kuten kiiman siirrot sekä aikaistamiset
tulee unohtaa. Pahimmassa tapauksessa koiran koko hormoni toiminta voi mennä sekaisin.

Kun astutus on tapahtunut n 11- 16 vrk kiiman alusta.( astutuskertoja 1-3 joka toinen päivä),
niin pennut syntyvät n. 61 vrk kuluttua ensimmäisestä astutuksesta ensi synnyttäjällä.
Ja vastaavasti useampia kertoja penikoinut kantaa n. 64 vrk, voipa mennä 66 vuorokauttakin.

Tämän kahden kuukauden aikana nartulle tulee antaa liikuntaa normaalisti ja säännöllisesti.
Ruokahalu lisääntyy loppu kolmanneksella ja ruokintaa täytyy lisätä jonkin verran,
mutta on varottava ettei narttu liho ruokinnasta johtuen, mikä lisää taas oleellisesti synnytysvaikeuksia.
Ruuan tulee olla monipuolista ja terveellistä ( Rauta, kivennäiset, vitamiinit) Mutta esim. kalkin tarve
on suurimmillaan vasta pentujen synnyttyä, joten kantavalle nartulle ei suositella kovin suurta
kalkin lisäystä ruokaan, ellei koiraa ruokita pelkästään kotiruualla.

Nartusta näkee n. viiden viikon kuluttua astutuksesta, jos se on kantavana. Kaksi viikkoa ennen
laskettua penikoimista pentujen liikkeet ovat kädellä tunnettavissa.

Synnytyksen lähestyessä koira menee levottomaksi, sen ruumiinlämpö laskee n. vuorokautta ennen
synnytystä. Voidaan todeta suorittamalla mittauksia pari kertaa vuorokaudessa. Monesti olen huomannut
ruumiinlämmön laskun siitä, että korvat menevät kylmiksi. Synnytys on silloin odotettavissa
n vuorokauden sisällä. Monesti koira lopettaa syömisen, eli herkutkaan ei kelpaa. Ulkona se
kulkee " kyykkimässä " yhä tiheämpää. Välillä " tekee pesää" eli kynsii vimmatusti makuupaikkaansa.
Silloin täytyy olla vahvat alusta materiaalit, että ne kestävät raapimisen. Itse ruuvaan vahvan maton
pesän alustaksi, jonka päälle sitten jokin viltti tai muu, joka sitten poistetaan, kun kaikki pennut ovat
syntyneet ja alusta on pysynyt suhteellisen puhtaana ja kuivana. Pentulaatikkoon en jätä koskaan mitään
irtonaisia rättejä tai vilttejä ym. niin kauan kun pennut ovat alle kaksiviikkoisia.
Emä voi epähuomiossa litistää jonkun pennuista, jos pesässä on kovin paljon ylimääräistä tavaraa.
Pesälaatikon reunoihin laitan laudat ympäriinsä ns. "hyllyiksi". Ne estävät ettei pennut jää emän ja
seinän väliin litistyksiin.

Kun pennut sitten alkavat syntymään. Yleisimmin illalla ja olen pannut merkille,
että silloin on yleensä vielä paha ilma esim. tuisku. Olisiko jälkien peittymisen kanssa jotakin tekemistä.
Seuraa ehdottomasti kaikkien pentujen syntymä. Jos pentuja tulee paljon, niin siihen voi mennä
" aikaa, kahvia ja tupakkia". Useimmiten aamu on käsillä.

Emä kyllä katkoo napanuorat ja tekee muutkin tarvittavat toimenpiteet, mutta jos tosiaan pentuja
on paljon tai ne syntyvät nopeassa tahdissa, niin juuri syntynyt pentu voi jäädä liian pitkäksi ajaksi
kalvopussiin, kun emä vielä puhdistaa edellistä. Tällaiselle pussiin jääneelle pennulle tulee herkästi
sitten happivajaus mikä vaikuttaa aivojen toimintaan ja voi olla osasyynä esim. epilepsian myöhempään
puhkeamiseen. Joskus pentu myös syntyy väärinpäin ja tässäkin tapauksessa kalvopussi voi rikkoontua
pennun ollessa vielä synnytyskanavassa. Mikäli pennulta näkyy esim. varpaat ja on todettavissa,
että kalvopussi on rikkoontunut, niin varovasti koiran ponnistaessa voidaan varpaista / jaloista vetämällä
( synnytyspolttojen tahdissa) avustaa pentua syntymään nopeammin, ettei happivajausta ehdi syntyä.

Väärinpäin syntyvä pentu voi joissakin tapauksissa jopa jäädä synnytyskanavaan ja edesauttaa vielä
syntymättömien pentujen kuolemista kohtuun. Eli valvo kaikkien pentujen syntymä. Se on pentujen
edun mukaista, mutta ennen kaikkea emän parhaaksi, jos jotakin odottamatonta sattuu.

Pentujen ollessa vielä märkiä heti syntymän jälkeen, niistä voi nähdä tulevia eroavuuksia,
kuten kallon muotoa, rakennetta, kulmauksia ym. Kuivuttuaan ne alkavat muistuttaa enemmän
tai vähemmän toisiaan. Narttupennut hieman pitkärunkoisempia, kuin urokset.

Punnitsen pennut tarkalla puntarilla n. puolen vuorokauden vanhoina ja parin ensimmäisen viikon aikana parin,
kolmen päivän välein. Sittemmin kerran viikossa. Näin voidaan tarkkailla kasvavatko kaikki pennut tasaisesti
ja saavatko ne riittävästi ravintoa. Nälkäiset pennut huutavat ja lisäksi ne isompina kynsivät emän nisät verille,
jos maitoa ei tule tarpeeksi.

Noin kahden tai kahden ja puolen viikon iästä lähtien aletaan totuttelemaan kiinteämpään ruokaan.
Ensin pari kertaa vuorokaudessa, mutta melko pian jokaisella neljällä ruokinta kerralla.
Käytän neljää ruokinta kertaa pentujen luovutusikään saakka. Aluksi lihaa ja kaura – tai riisipuuroa,
taikka viiliä. Pikkuhiljaa lisätään ruokavalioon kapulat, kananmuna, lihahyytelö/ koiranmakkara.
Lihana käytän enimmäkseen naudansydämiä ja totuttelu vaiheessa vasikanlihaa. Kalkkia pennuille
annetaan kolmen , neljän viikon iästä lähtien. Matolääkkeet annan kolmen, viiden ja seitsemän viikon
vanhana. Emälle myös matolääkkeet yhtä aikaa pentujen kanssa. Kannukset tulee poistaa kolmen vuorokauden
ikään mennessä. Itse poistan ne pentujen ollessa vuorokauden vanhoja.

Kynnet leikkaa n. neljän viikon iässä, etteivät pennut kynsi emäänsä. Myös takajaloista.
Jos kynnet ovat pitkät jalan asento ei ole normaali, mikä on selvästi havaittavissa myös aikuisella koiralla.

Kolmen, neljän viikon ikäisenä pentujen luonnetta ja tulevaa riistasuuntautumista voidaan testata eri toimenpiteillä
Esim. suhtautumista karhun, hirven ja linnun hajuun. Hajun aiheuttajaa en koskaan vie pentujen pesään,
vaan kauemmas mistä pennuilla on mahdollisuus itse löytää " saalis " vainulla.

Viiden, kuuden viikon ikäiset pennut ovat riittävän vanhoja verijäljelle ja silloin voidaan testata onko koirasta
ainesta jälkityöskentelyyn vai onko koira enemmän ilmavainuinen.

Pennut luovutetaan seitsemän viikon vanhoina. Mieluummin kahdeksan. Emä kouluttaa pentuja viimeisinä viikkoina,
joskus jopa erittäin kovaa ja nämä ovat tärkeitä oppeja pennulle sen tulevaa elämän taivalta ajatellen. Osa pennuista
laittaa emälleen kovasti hanttiin ja silloin emä todella nauttii, kun saa laittaa niitä ojennukseen.
Kennelliiton sääntöjen mukaan pentujen tulee olla seitsemän viikon ikäisiä luovutettaessa.
Kun pennut ovat lähteneet maailmalle niin pidä yhteyttä pennun omistajiin. Jos ajattelet kasvattajaksi,
niin paras palaute tulee sieltä. Jos pennun ostaja on tyytyväinen, olet onnistunut.

Kasvattajalta vaaditaan ennen kaikkea rehellisyyttä ja vastuuntuntoa omista " luomuksistaan"