SANIN SELVIYTYMIS TARINA

Oli viikko aikaa hirvenmetsästyksen alkuun eli elettiin lauantaita 19.syyskuuta. Aamuaikaisella lähdimme kohti pyyntialueitamme tarkoituksena saada pihan nuorimmalle eli Sanille (8kk) hirvihaukku ja samalla katsella muutakin riistaa. Sanilla oli ollut ensimmäinen hirvikosketus jo alle viiden kuukauden vanhana, jolloin se viihtyi hirvillä runsaat puolisen tuntia ja marjareissuilla lenkit olivat olleet sikäli pitkiä, että pennun kanssa oltiin oltu hieman varovaisia, ettei vahinkoa pääse vain syntymään. Nyt oli tarkoitus kuitenkin hakeutua hirville ja mukaan oli otettu emä Pamela. Ensimmäisestä maastosta jouduimme palaamaan kun siellä oli jo toinen koira. Ajelimme lääninrajalle josta Jouko lähti Sanin ja Pamelan kanssa maastoon. Ilkan kanssa siirryimme eri paikkaan jonne Joukon oli tarkoitus aikoinaan sitten päivän päälle tulla.

Ei mennyt kuitenkaan kovin kauan kun Jouko soittaa että Sani oli heti kohta löytänyt kolmen hirven tokan ja hyökännyt niille. Kohtaamistilanteessa se oli kiljaissut pahasti, mutta oli nyt kuitenkin uros hirven perässä ja loittoni nopeasti tutkassa. Pamela oli jäänyt paikalleen haukkumaan emää ja vasaa. Meidän piti nyt palata takaisin ja ottaa Sani kyytiin jos ja kun se palaa lähtöpaikalle, ellei haukkua ala. Aikamme odoteltua Sani tulee tielle. Se on vähän kummallisen näköinen. Selkä on jonkin verran köyryssä ja kun alan laittamaan sitä autoon kuulen rohinaa vatsan, kylkien seutuvilta. Ajamme toiselle tielle, teemme tulet ja jäämme odottamaan Joukoa ja Pamelaa. Avaan auton takaluukun, että Sani pääsee ulos. Se on kuolannut melkoisesti ja rohisee edelleen. Tarjoan korppua ja vettä, jotka ei kelpaa. Hyppää kuitenkin ulos, mutta menee saman tien makaamaan maakuoppaan siten, että takapää on korkeammalla. Nyt alamme jo huolestua, koska koira ei juuri liiku ja rohina tuntuu pahenevan. Haen autosta takin jolla peittelen Sanin ja koetamme saada "gobralla" yhteyden Joukoon, koska kännykkään ei löydy kenttiä. Yhteyden saanti onnistuu ja saamme tiedon perille, että nyt pitää tulla mahdollisimman pian meidän luo. Paistamme siinä makkarat ja jäämme odottelemaan. Sani ei tule tulille. Joukon ja Pamelan saavuttua viimein nostamme pennun autoon, koska se ei itse halua kävellä. Koira on hieman turvonnut ja kuolaa voimakkaasti.

Kotiin päästyämme soitto päivystävälle eläinlääkärille, joka on Kuusamossa. Saamme ajan parin tunnin päähän. Matkaa on kuutisenkymmentä kilometriä. Kuoppaista soratietä vielä suurin osa. Pentu turpoaa koko ajan lisää ja on pahan näköinen päästyämme lääkärille, joka tutkii ensin käsin koiran. Kuuntelee sitten keuhkot ja sydämen ja toteaa lopulta hirven potkaisseen penikkaa. Keuhkot ainakin on pahoin rikki. Muut vammat ovat pelkkää arvailua. Koira on turvonnut niin, ettei voida ottaa kuvia. Keuhkoihin menevä ilma virtaa rikkinäisestä keuhkosta koko ajan ihon alle. Lääkäri toteaa lopulta ennusteen olevan erittäin huonon. Katsoo meitä ja kysyy: "Onko hyvä koira"? "On hyvä! Meni vielä monta kilometriä hirven perässä vaikka oli saanut niin pahan tällin ja keuhkot rikki". Sanoo Jouko.

Ymmärrän että lääkärin tarkoitus oli ehdottaa koiran lopullista nukuttamista. Ei kuitenkaan sano ääneen, vaan pyytää lopulta nostamaan Sanin puntarille. Ottaa painolukeman ja hakee tiputusvehkeet ym. lääkeaineet. Kipulääkettä, antibioottia ja nesteytystä suoneen. Koiran koko vartalo teipataan tiukasti kaulasta nivusiin saakka. Lääkäri epäilee, ettei koira selviä yön yli, mutta pyytää tulemaan sunnuntaiaamuna samaan aikaan uudelleen mikäli koira on vielä hengissä. Ilmaa virtaa koko ajan lisää ihon alle ja Sani muistuttaa jo suurta ilmapalloa. Häntäkin turpoaa. Silmiä näkyy pikkuisen kun pää on kasvanut moninkertaisen suureksi. Se ei kykene lainkaan paneutumaan pitkäkseen. Jalat turpoaa. Aamulla koira on seisotun yön jälkeen edelleen kuitenkin hengissä.

Sunnuntaiaamuna lääkäriin mentäessä koira on entistä pahemman näköinen. Kuoppainen kyyti ei tee hyvää. Kipulääkettä ja antibioottia annetaan suoneen. Tablettilääkkeet mukaan. Muuta ei ole tehtävissä. Lääkäri ei juuri anna toivoa. Pyytää soittamaan viimeistään keskiviikkona. On vain odotettava niin kauan kuin koko koiran ihon alus on täysin täyttynyt ilmalla, jolloin syntyisi ns. vastapaine revenneeseen keuhkoon ja keuhkon on edes teoriassa mahdollista alkaa umpeutumaan. Sunnuntai-iltana puolentoista vuorokauden kuluttua tilanne on tosi paha. Koira ei syö, eikä juo, eikä vieläkään kykene menemään ollenkaan pitkälleen. Seisoo väsyneenä ja keuhkoista kuuluu kova rohina. On kuin keskeltä köytetty ilmapallo.

Jouko kertoi myöhemmin, että silloin sunnuntai-iltana hänellä oli vakaa aikomus lopettaa koiran kärsimykset. Mutta Pamela, joka oli Sanin kanssa koko ajan oli laittautunut aina Sanin ja Joukon väliin, estäen tätä menemästä silloin pentunsa luo. Se varmasti vaistosi mitä Jouko aikoi tehdä. Tämä kuitenkin luopui lopettamisaikeista juuri Pamelan oudon käytöksen takia. Koska Sani ei syönyt eikä juonut mitään, niin nestettä jouduttiin antamaan ruiskulla suuhun tunnin, parin välein. Pikkuisen kerrallaan. Myös lääketabletit jouduttiin murskaamaan nesteeseen ja antamaan ruiskulla. Täytyi olla erittäin varovainen, ettei koira vaan vedä mitään henkeensä.

Maanantaiaamuna kuolaaminen oli hieman vähentynyt. Samana iltana pennun jalat lopulta petti ensimmäisen kerran kahteen ja puoleen vuorokauteen ja koira vajosi pitkälleen joksikin aikaa. Pää ei enää kääntynyt, koska kaula oli niin paksu. Yksi asia mikä piti kuitenkin toivoamme pennun selviämisestä yllä oli se, että sen silmät olivat koko ajan kirkkaat ja silmänvalkuaiset pysyivät valkeina.

Keskiviikkoon mentäessä tilanne pysyi ennallaan, mutta iltapäivällä Sani syö itse lusikallisen raakaa jauhelihaa ja jopa murahtaa Pamelalle. Kykenee olemaan lyhyitä hetkiä pitkällään hyvin tuettuna patja ja peitto kasassa. Käy ulkona ja haukahtaa pihalla olevaa vierasta koiraa. Edelleen nesteytetään ruiskulla. Soitto eläinlääkärille ja sovitaan että kipulääkitystä ei jatketa perjantaita pidemmälle, koska se voi olla jopa haitaksi. Lääkkeet joudutaan edelleen murskaamaan nesteeseen ja antamaan ruiskulla. Torstaina jauhelihaa meni jo pari lusikallista ja Pamela sai hampaista näpsäyksen kuonoonsa, kun tuli nuuhkimaan lautasta. Oikean puoleisesta lavasta ilma hiukan laskenut eli lisää ilmaa ei mennyt enää nahkan alle. Perjantain tilanne pysyi muuttumattomana. Jauhelihaa meni nyt hyvin pieninä annoksina sen verran että ruiskulla nesteytys voitiin lopettaa. Lauantaiaamuna aikaisin, kun viikko on kulunut loukkaantumisesta Sani oli odottamassa ulkona, häntä heilui hieman ja se oli terveemmän näköinen, mutta keuhkot rohisi edelleen pahasti. Istuu tovin aikaa kynnyksellä ja seuraa kun siivoan toisten koirien häkkejä. Vartalon ympärillä oleva tiukka side näyttää kutkuttavan kovin ja koira koettaa nyplätä sitä pois, mutta sen saa ottaa pois vasta maanantaina, jolloin nähdään että rintakehä ja kaula ovat vieläkin edelleen pahasti turvoksissa. Nahka rapisee kuin paperi. Hyvin, hyvin hitaasti ilma katoaa päivien ja viikkojen kuluessa nahkan alta. Samoin rohina heikkenee.

Runsas kuukausi on nyt kulunut, mutta vielä on toipilas aikaa edessä. Mitään vammoja ei näyttäisi päällisin puolin jääneen. Tuliko hirvipelko sitä ei vielä varmuudella tiedä, mutta hirven päätä alkoi haukkua vimmatusti, kun hirven hajulla testattiin. Ja olisiko mennyt niin pitkälti potkun jälkeen hirven perässä, jos olisi saanut pelon. Ne asiat selviävät aikaisintaan ensi syksynä. Mutta mikä tärkeintä. Erittäin huonosta ennusteesta huolimatta elämä kuitenkin voitti.

Irma& Sani

Sani potilaana ( Huomaa kaulassa oleva valtava turvotus.  Koira turposi tästä vielä huomattavasti seuraavan päivän aikana)

Tämä tapahtui vuoden 2004 syksyllä. Sani parantui todella pahoista vammoista täysin. Sanin ja Suojarannan Riskinin pennut syntyivät vuoden 2005 lopulla. Jo alta viiden kuukauden ensimmäiset hirvihaukut kuultiin Ruska pennulta. Pituutta haukuilla parhaimmillaan toista tuntia sekä seuraamista ja karkkojen kiinni ottoa. Myös ketut on saaneet kyytiä. Ketun ajossa oli mennä sitten henkikin kun pentu hyppäsi kallion reunalta ketun ehtiessä viime tipassa väistää. Pudotusta kymmenkunta metriä. Vartti tunti meni liikuntakyvyttömänä, mutta kuten emänsä taisteli runsas vuotta aikaisemmin elämä voitti nytkin.

Vuonna 2010 Sanin narttujälkeläinen Suojarannan Rutja tuli KVA:si Kemijärven SM- haukuissa neljän peräkkäisen kokeen ykkösillä.